Syyhyttää, oikein kovasti syyhyttää eikä kyseessä ole, mikään kiusallinen tauti. Tulin juuri hetki sitten Atskista eli Ateneumin taidemuseosta. En ollut nähnyt Ateneumin kokoelmanäyttelyä sen uusimisen jälkeen, joten enää sitä ei vaan voinut sivuuttaa.
Uusi näyttely on mainio; vanhat, tutut (ja harvemminkin nähdyt) teokset uudella tavalla esitetty - vähän kuin olisi muistipelin kortit pistetty uuteen järjestykseen. Näyttely on hyvin ajassa oleva ja luulen, että sen päivittämistä täytyy tehdä melko usein. En tässä analysoi näyttelyä sen enempää, menkää aistimaan itse, mutta erityisen iloinen olen Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli -teoksen ympärille tehdystä kokonaisuudesta. Teos on rauhoitettu omaan tilaansa, jossa digitaalisen tekniikan avulla esitellään maalaukseen liittyvä luonnokset sekä Simbergin ottamat valokuvat, joita hän käytti teosta tehdessään. Näin maalauksen näkee kokonaisena, prosessina, työnä ja hienolla tavalla katsoja pääsee taiteilijan pään sisälle. Hyvä Atski!
Tällä kertaa erityisiä ihastuksen väristyksiä herättivät kuitenkin liminkalaisen taiteilijan Vilho Lammen työt. Järisyttävät värit, voima ja energia roikkuvat nyt Ateneumin seinällä. Niiden ohi ei vaan voi kävellä pysähtymättä. Huimia!
Kotimatkalla pohdin sitä, että jos olisin museo, mikä museo olisin. Ateneum on yksi suosikeistani, pieni ja kotoinen, turvallinen. Kaunis ja rauhallinen - melkein kuin jokin pyhättö. Haluaisin kovasti olla Eemil Halosen museo, mutten ole vieraillut museossa sitten lukioaikojen. Noloa. Jos ajattelen taas eurooppalaisia museoita, haluaisin olla Musée d'Orsay Pariisissa. Tämä entiseen rautatieasemaan rakennettu upea museo on täynnä impressionistien töitä ja ehdottomasti taidemuseoista hienoin, ihanin ja sykähdyttävin. Voisikohan sinne muuten muuttaa?
Erittäin mielelläni vietän aikaa myös Musée Rodinin puutarhassa (ja samasta syystä Kööpenhaminan Ny Carslberg Clyptotekissa ja sen puutarhassa), mutta puutarhoista ykkönen on kuitenkin Givernyssä. Monet'n koti ja puutarha.
Mutta olisinko sittenkin jotakin modernimpaa, kuten Tukholman Moderna museet? Vai kenties nykytaiteen museoiden, (joissa olen vieraillut) ehdoton helmi; Louisiana Tanskassa? Luulen, että olen näistä museoista jokaisesta jotakin. Aina niissä vieraillessani mukaani lähtee yksityiskohtia, ajatuksia, tunteita, menneiden aikojan energioita, oivalluksia, elämyksiä, tarinoita ja elettyjä hetkiä.
Taidemuseot ovat aikamatkoja.
PS. Tämän viikon ajan Valtion taidemuseon museoihin (Ateneum, Kiasma ja Sinebrychoffin taidemuseo) pääsee ilmaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti