25.4.2011

Saying good bye ain't easy

Lahtemisen vaikeus. Se kummallinen olo, joka korventaa sisaltapain. Nain olisi ihan hyva, muttei voi. Huoli tulevasta, ilo kohtaamisesta ja se yhteys sekoittuvat ihmisessa. Tekevat hanesta karsimattoman ja pelokkaan.

Taalla koetaan lahtotuskaa, lahdetaanko tanaan vai vasta huomenna Pariisiin. Pitaisi olla enemman taalla, mutta myos siella. Yritan vain auttaa - ja tiedan tuskan.
posted by Mlle Unikko at 11:31
Labels:

3 kommenttia:

  1. Tubbs25. huhtikuuta 2011 klo 21.08

    Miu, niin raastava tunne. Molempiin suuntiin.

    Lototaan säännöllisesti jotta voiraan lopettaa tyämmä.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi27. huhtikuuta 2011 klo 0.15

    Partir, c'est mourir un peu. Niin totta.

    VastaaPoista
  3. Heidi28. huhtikuuta 2011 klo 16.28

    Lähetiminen on aina vaikeaa, koska koskaan ei tiedä ihan tarkalleen, milloin palaa.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)