Raha. Talous. Kriisi.
Pankkitili. Laina. Kymmenen senttiä.
Diili. Toinen diili.
Sopimus. Säästä.
Nämä ovat sanoja, jotka pyörivät omassa kielenkäytössäni päivittäin. Väittäisin, että näistä sanoista moni pyörii työtä tekevän ihmisen mielessä ja kielenpäällä enemmän kuin sanat rakas, onni, hellä, hymy, hiljaa, halaus, suukko.
Vaikka sanotaa, että nyt puhaltavat uudet tuulet, joiden mukana kuulee kuiskauksia lyhyemmistä työviikoista, hidastamisesta, ajasta perheelle, möyryää toisaalla myrsky, jossa rahavirrat vievät pientä ihmistä. Milloin koittaa se päivä, jolloin rahalla ei olisi enää niin suurta merkitystä meidän ihmisten elämässä?
Saan seurata vierestä, kuinka raha vie läheisen terveyden, mutta pankki penää lainojaan, vaikka vuosikymmenien aikana maksetut korot ja marginaalit kattaisivat tämän lainaosuuden mennen tullen. Olen seurannut vierestä, kuinka ihminen myy sieluaan toiselle. Ja sitähän me teemme itsekin harva se päivä.
Viime viikonlopun Docpointissa kävin katsomassa useita dokumenttielokuvia, jotka valitsin hyvin sattuman varaisesti. Näin jälkeenpäin ajatellen niitä kaikkia yhdisti yksi ainoa asia: raha ja talous.
Näiden dokumenttien joukossa oli elokuva Islannista pankkikriisin aikana (God Bless Iceland), mahdoton rakkaustarina Afganistanissa (War and Love in Kabul), elokuva itälontoolaisen Barkingin kaupunginosan valmistautumisesta vaaleihin 2010 (The Battle for Barking), pyhiinvaeltajan matka Intiassa (Atman), Intialaisen naistenoikeuksien puolesta puhujasta (Pink Saris) ja Banksyn ohjaama elokuva, katutaidemaailmasta (Exit through the Gift shop).
Raha luo valtaa, jonka edessä ihmiset nöyrtyvät. Itsekin haaveilen velallisena lottovoitosta, vaikka tiedän, että sellaisen saaminen on tilastollinen mahdottomuus.
Mutta auttaisihan se.
Tällaisia ajatushöttösiä tänään. Helmikuu on yksi lempikuukausistani, koska silloin alkaa paistamaan aurinko ja on minun syntymäpäivät. Tänä vuonna tulee täyteen pyöreitä. Hui.
Onneksi vastasin just sun kommenttiin Tubbsissa laittaneeni 550 euroa säästötilille :) Matkatilille, kaikenpahanvarantilille jee.
VastaaPoistaRaha lua mulle turvallisuutta. Mä oon ehkä mummoin raha-asioissa ikinä. Tiärän, etten saa niitä minnekään mukaani, mutta oon ihan kauhuissani tiätäessäni että kirstu olis aivan tyhjä. Ja tykkään säästää jotta voin sitten vaikka just matkustaa jonnekin. Tähän asti en oo sitä teheny paljoakaan, koska rahat ovat menneet turhuuksiin.
Mutta jos voitan lotossa, se on sinä ja minä, outside (office)!
Minäkin pyörittelen tietenkin raha-ajatuksia täällä töissä jatkuvasti, mutta olen huomannut, että omassa elämässä olen onnistunut helpottamaan tilannetta. Ennen ajattelin rahaa älyttömästi. Ehkä nykytilanne johtuu siitä, että minulla on riittävästi rahaa. Olin niin onnellinen, kun tajusin, että laskin näin päin: kuinka monta tuntia minun tarvitsee tehdä töitä, että saan sen verran rahaa kuin tarvitsen. Ei niin, että mihin käytän rahani, jos tekisin täyttä päivää.
VastaaPoistaJa onneksi meillä kotona puhutaan useammin siitä kuinka paljon rakastamme toisiamme ja kuinka ihanaa on olla yhdessä kuin rahasta.
Mutta kyllä minäkin lottoan ja mietin, mitä tekisin kaikella sillä rahalla. Mutta ne viikot, kun olin pahiten stressaantunut, en lotonnut, ajattelin, että en olisi kestänyt sitä stressiä, että sattuisin voittamaan! :D
Mutta mikä noista dokkareista kannattaisi katsoa, jos osuu mahdollisuus kohdalle?
VastaaPoistaPohdituttaa ja kummastuttaa (ja vähän ahdistaa välillä) se, että rahalla johdetaan ja hallitaan tätä maailmaa ihan liikaa. Oli kyse sitten valtiosta, pienyrittäjästä tai yksittäisestä henkilöstä, raha sanelee ja jakaa oikeutta välillä ihan liikaa. Ihanaa, että ihmiset oikeasti ajattelevat myös terveesti niin päin, että työtä voi tehdä vain just sen verran, että pärjää taloudellisesti. :) Me like a lot.
VastaaPoistaNoista dokkareista. Kaikki olivat omalla tavallaan hyviä, mutta ehkä sykähdyttävimmät olivat Banksyn Exit Through the Gift Shop, upeasti tehty ja kuvattu Atman. War and Love in Kabul oli taas puolestaan kaunis hetki siellä Afganistanissa kahden ihmisen elämässä, joka tuntui vain järjettömältä. Eikä sen dokkarin aikana voinut olla ajattelematta, että kuinka erilaisissa maailmoissa me oikeasti elämme, mutta kovasti yritämme saada kaikkia samaan maailmaan mahtumaan. Samaan sarjaan meni myös Pink Saris. Ehkä ne on nuo neljä, jotka ehdottomasti katsoisin uudestaankin. :)
Kiitos vinkeistä. Mii laav Banksy, joten se on kyllä ongittava jostain ja Afganistania on meidän perheessä ahmittu muutenkin. Ja laitan nuo kaksi muutakin korvan taakse. Tosin en oikein tiedä, missä niitä voisi nähdä.
VastaaPoistaVoiko niitä jotenkin laillisesti ladata jostain katsottavaksi, vuokrata jotenkin tai jotain? Minä en oikein tiedä, miten tuollaisia ei-finnkino-elokuvia saa käsiinsä.
Hyvä kysymys, en minäkään tiedä! Yle esittää todennäköisesti jotain, mutta kuinkapa niitä sieltä bongaa? Osa menee ehkä vuokraamoihin... öö, en osaa sanoa!
VastaaPoista