Jos työssään ei viihdy tai siitä ei nauti, kannattaa asialle tehdä jotakin. Eikö? Eilen illalla oli mielenkiintoinen keskustelu taas tuolla A2 Teemaillassa, jossa puhuttiin työssä jaksamisesta (mä oon niin auttamattomasti keski-ikäinen AARRRGHHH!!!).
Eriskummallisia väittämiä sieltä lävähti erityisesti vanhemman sukupolven edustajien (ja työnantajapuolen edustajien) suusta. Puheista välittyi vahvasti se, että heidän mielestään työstä ei tarvitse nauttia, sillä työ on työtä ja sillä tehdään rahaa itselle ja yhteiskunnalle. Downshiftaaja mollattiin heti itsekkääksi ratkaisuineen ja heristeltiin sormea, että siellä se muiden rahoilla kotona lorvailee. Hohhoijaa.
Työ ei ole enää se elämän ainoa tarkoitus. Jos työn tekeminen häiritsee vapaa-aikaa ja omaa elämää liikaa, nykyihminen pyrkii tekemään asialle jotakin. Monet tuttuni ovat ottaneet ja lähteneet hidastamaan. Nykyihminen hakee tasapainoa ja arvostaa eri asioita kuin ihminen, joka eli 1800-luvulla. Harmi vain, että tämä markkinatalouteen täysin nojaava yhteiskunta ei tätä ymmärrä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti