Keskustelimme keittiössä.
Miksi tyydymme joko luomu tai reilun kaupan tuotteisiin tai lähiruokaan. Miksei kauppojen hyllyiltä löydy luomu lähiruokaa, joka olisi vielä reilua sen tuottajalla? Mistä tulevat mansikat luomujogurttiin? Entä omenat luomumehuun? Ansaitseeko tuote enää luomu-merkintää, jos se matkustaa muovipakkauksissa ruokakaupan hyllyyn tuhansien kilometrien päästä? Kysymyksiä, joita toivoisin ihmisten pysähtyvän miettimään.
Koska näkisimme kaupassa jokaisen tuotteen kohdalla, mikä osa tuotteesta maksettavasta hinnasta menee kullekin tuotteen elinkaaren aikana olevalle tekijällä? Kiinnostaisipa vain tietää, millaisia reaktioita tuollainen taulukko maitopurkin vieressä aiheuttaisi kuluttajissa. Tai reilun 400 euron Filippa K:n miesten takissa, joka on valmisettu Kiinassa.
Koska Suomessa annetaan Reilun kaupan sertifikaatti esimerkiksi maitotuotteille tai vihanneksille? Utopiassa se olisi jo annettu, tässä maailmassa sitä saamme odottaa. Ikuisesti. Sitä odotellessa ostakaa ihmiset lähiruokaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti