Paivat menevat sellaista vauhtia, ettei tassa ole mitaan jarkea. Tanaan nukuttiin pommiin judo-treeneista, mutta jollain ilveella ilman aamukahvia ja croissanttia ehdittiin vikalle puolelle tunnille mukaan. Pikkumies oli kovin otettu.
Eilen illalla vierailtiin Le Havressa uusimman tulokkaan luona. Pienoinen osasi jo hymyilla, vaikka alku on ollut hyvin, hyvin raskas. Toivotaan parasta. Pieni muumi tuo iloa toivottavasti koko pitkan elaman ajan.
Illalla lisaa viinia ja shampanjaa ystavien luona - huomenna kaikki huipentuu 12 tuntisiin syominkeihin. Onneksi mekkoni on valja, mutta onkohan se pirskatti soikoon liian lyhyt? Maanantain Pariisin reissua pohditaan, tehdako vai eiko. Aika on niin lyhyt ja nopea. Mutta toisaalta, ilman niita Pariisin kahviloita syksy voi olla puolestaan liian pitka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti