Millaisia odotuksia sinulla on uudelle vuodelle?

Uusi vuosi tuo tullessaan sellaisen pienen kutkuttavan tunteen, että kaikki on mahdollista! En tiedä, mistä tuo valheellinen tunne kumpuaa, mutta annan sen olla. Annan sen tunteen luoda illuusion uudesta alusta ja puhtaasta pöydästä. Ainakin nämä muutamat ensimmäiset viikot ennen kuin uraudun jälleen tutuilla poluille. Kujille, jonne muutos ei löydä.

En uskalla koskaan toivoa uudelta vuodelta mitään suurta saatika luvata mitään. Peruspessimistinähän sitä saattaisi joutua pettymään vielä. Ja pettymyksien kestäminen, se on raskasta. Kuitenkin pieniä asioita toivon. Toivon, että jaksaisin liikkua enemmän kuin viime vuonna ja saisin itseni parempaan kuntoon. Ikä alkaa kieltämättä kehossani jo näkyä – en ole nuori tyttönen enää. En nyt mikään ikäloppukaan sentään.

Lisäksi, tahdon tehdä enemmän ruokaa! Tästä voi koitua pieni valtataistelu keittiössämme, koska taloudessamme en ole ollut se innokkain kokkaaja. En sen vuoksi, etten osaisi tai pitäisi ruoanlaitosta vaan sen vuoksi, että toinen osapuoli pitää siitä kovasti ja on kaikenlisäksi tosi hyvä ruoanlaittaja. Olen siis ilolla jäänyt nauttijan asemaan, joka istahtaa valmiiseen ruokapöytään.

Yritän viettää vähemmän aikaa sohvalla. Sohva, on ehdottomasti huonekalu, jota rakastan kodissani eniten. Se on tarpeeksi iso, sopivan pehmeä ja jollakin tavalla niin lohduttava. Sohva on vähän kuin iso syli, joka tuudittaa minut horrokseen. Tämä sohvalta ponnistaminen tulee olemaan haastavaa, joten en vanno onnistuvani. Yritän nyt aluksi.

Tosin alku on ollut huono: olen joka ilta tuijottanut amerikkalaista hömppää jakso jakson perään: How I Met Your Mother on tempaissut mukaansa.