Kiinan reissun aikana Pohjois-Korea oli aivan kulman takana. Ihan siinä likellä ja siellä tapahtui kovasti asioita juuri silloin helmikuussa. Kim Jong-il, "Isä", potkaisi tyhjää ja poika Kim Jong-un hyppäsi palvottavaksi sulavasti vatsamakkarat täristen. Kim Jong-unin velipuoli puolestaan sai lähtöpassit Macaosta, jossa oli pelannut kaikki rahansa ja loisi loistohotellissa.
En halua puhua pohjoiskorealaisista myyteistä vaan todellisuudesta. Kirja, Suljettu maa, laulaa todellisuudesta tällaiselle naiville hyväuskoiselle samalla tahdilla kuin joku vetäisi avokämmenellä kolme tuntia putkeen ja pyytäisi vielä hymyilemään sen jälkeen. Kirja perustuu pohjoiskorealaisten haastatteluihin ja tapahtumat sijoittuvat pääasiassa 1990-luvulle ja 2000-luvun alkuun.
Viime päivien uutiset kertovat, että tilanne on taas/edelleen hirvittävä. Ranskalaisessa mediassa on vihjailtu jälleen kannibalismista - ihmisillä on todellinen hätä ja nälkä.
Pohjois-Korean historia on surullinen. Mitä, jos Neuvostoliitto ja Yhdysvallat eivät olisikaan päättäneet toisen maailman sodan jälkeen, että jakavat Korean 38. leveyspiirin kohdalta omiksi hallintoalueikseen? Kenties eräs sissipäällikkö ei olisi koskaan päätynyt maan johtajaksi - ja diktaattoriksi.
Lue. Se kirja.
Ai tämä kirja on suomennettukin. K luki jokin aika sitten ton englanniksi ja mulla ei riittänyt aikaa ja kärsivällisyyttä edes aloittaa. Mutta ton suomennoksen voisin lukea. Ja kuvoontua.
VastaaPoistaSaat tämän lainaan minulta ensi viikonloppuna, jotta pääset kuvoontumaan.
VastaaPoista