Inspiroiva ja vähän kiukuttavakin viikonloppu takana. Olen ollut intensiivisella joogakurssilla ja ilokseni huomannut, kuinka pitkän tauon jälkeen tuo mielen ja kehon yhteispeli löytyy sieltä jostakin.
Tosin keho on melkoisessa alhaisuustilassa. Voimat käsistä oikea oppisiin asanoihin (se pirskatin punnerus) ovat huvenneet. Ja toistuvan epäonnistumisen jälkeen iskee kiukku ja sen jälkeen ei meinaa löytyä iloa ja sujuvuutta enää yhtään mihinkään. Tänään siis harmitti ehkä eniten se, että annoin typerän kiukun viedä keskittymiseni pois oleellisesta. Eihän sillä ole väliä, ettei se punnerrus vielä (taaskaan, vieläkään, ikinä) suju, ilo ja siihen oikeaan tilaan pääseminen ovat paljon parempia.
Toivottavasti seuraavalla kerralla nöyrryn itselleni ja hyväksyn sen, etten vain pysty tekemään punneruksia (tai muita paljon ylävartalon voimia tarvitsevia asanoita)kunnolla. Mutta olen iloine silti. Joogan uudelleen löytämistä olen kaivannut ja kyllä se sieltä tulee, kunhan lempeästi houkuttelen.
Leipomuskärpänen iski! Töihin tuli ihanan näköinen kirja: Leivonnaisia Herkkusuille. Siis leivonnaisia minulle! Yleensä J hoitaa tämän puolen, mutta tuo kirja on oikeasti niin inspiroiva, ettei sitä voi jättää vain pöydälle pölyttymään (jos olet laihiksella tai ajattelit vähän vältellä sokereita ja jauhoja, älä hanki kirjaa,
muussa tapauksessa ala mennä jo!).
Joka tapauksessa, muutamaa reseptiä kokeilin ja niistä enemmän myöhemmin Koton puolella. Rakastan eniten maailmassa porkkanakakkuja - hyvää sellaista. Ja tänään tein itse sellaisen,aikaisemmin minun siskoni on hemmotellut omalla kakullaan.
Kävimme katsomassa elokuvan Vuosi elämästä (Another Year). Jopa se Nyt liitteen tiukkapipo oli antanut elokuvalle viisi tähteä. Hohhoijaa, taisi antaa vain sen takia, että on itsekin papparainen. Ihan hyvä elokuva, mutta viisi tähteä! Never.
Tämä sai minulta kolme ja puoli. Puolikas tähti tulee siitä, että roolit olivat ihan kuin omasta elämästäni. Lohduttavaa oli tietää, että jutut eivät tule tästä paranemaan vaan ovat ihan yhtä surkeat vielä sitten, kun olemme kuuskymppisiä.
Nyt, porkkanakakkua naamaan ja Sinkkuelämää.
Voi kun näyttää ihana mehevältä ja kostealta! Nami, nami ja tuo päällinen! Sinkkuelämää I ei ollu niin huono, kun muistelin. Kakkosta ei olisi ikinä kannattanut tehdäkään.
VastaaPoistaJospa sitä nähdään viikonloppuna!
KIITOS <3 vielä.
On muhevaa kyllä. :) Jos tuut viikonloppuna myös, tehdään yhtä superherkkua... ;)
VastaaPoista