Joskus tuntuu aivan siltä kuin olisi jumissa. Oikein niin kuin lukossa – sellaisessa niskalenkkiotteessa, ettei siitä pääse irti rimpuilemaan, potkimalla eikä edes luovuttamalla. On sellainen olo, että tekipä mitä tahansa tilanne vaan ei muutu.
Selvyyden vuoksi en tarkoita niskajäykkyyttä enkä edes kiipeilystä kipeytynyttä yläselkää. Olo on jumitusta omassa elämässä, lukkoja työssä ja kotona. Nyt on sellainen lukkojumi, jonka toivoisin pystyväni puhkaisemaan jättimäisellä neulalla. Poks.
Arvaa onko täällä vähän samanlaiset fiilikset. Paitsi, että olo tehoton. Mitään ei saa päätökseen, ei ole edes oikein tietoa siitä, mitä haluaa. Eksyksissä sanoisin. Eksyksissä kerrassaan. :/
VastaaPoistaKaveri auttaa hädässä: poks.
VastaaPoistaTehottomuus johtuu usein juuri tuosta jumituksesta - ei vaan tiedä, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Mutta kun saa kuplansa puhki ja väkisin väännettyä itsensä samaan liikkeeseen ulkomaailman kanssa, alkaa tehojakin löytyä.
VastaaPoistaKai minulla on vaan se ikuinen kevään vaiva: kaukokaipuu. Noin vuosi sitten oltiin Thaimaassa laataamassa aurinkoenergiaa. Miksei tänäkin vuonna?