Tänä viikonloppuna olen vieraillut Espoossa,jopa kaksi kertaa. Helsingin esikaupunkialueella, Espoossa, järjestetään elokuvafestivaalia nimeltä Espoo Ciné. Leffafestarit ovat ihania, mutta Espoo Ciné ja minä emme tainneet ihan kohdata. Ehkä olen turhan pikkutarkka liittyen järjestelyjen sujuvuuteen; jos myymättä jääneet liput on luvattu laittaa myyntiin puoli tuntia ennen näytöksen alkua, näinhän piru vie tulee tehdä.
Tänään todistimme kummallista vetkutusta, jossa jonottajat lipputiskillä saivat odottaa sitä, että salissa varmasti kaikki olivat istumassa paikoillaan. Tämän jälkeen myös salissa istujat saivat odottaa elokuvaa, koska henkilö lavalta välitti tietoa lippuluukulle, kuinka monta paikkaa oli tyhjänä. Miten ihmeessä tällainen voi toimia, kun heillä on kuitenkin olemassa varausjärjestelmä? Kyllähän he tietävät, montako ihmistä saliin mahtuu ja montako lippua on lunastettu? Vai myytiinkö tässä istumapaikkoja kahteen kertaan?
Ystävä, joka olisi halunnut nähdä Woodyn uusimman, ei jäänyt odottamaan mahdollisia vapautuvia lippuja, koska ilmainen festaribussi lähti kohti Helsinkiä samalla minuutilla, kun leffan piti alkaa. Eikä siinä vaiheessa lippujen myyntiä oltu edes aloitettu. Hyvin eriskummallista sanoisin.
Kulttuurikeskuksen jättimäinen sali ei ehkä ole paras paikka nauttia elokuvasta, mutta kyllä tuolta ylhäältä katsoi Woody Allenin uusimman. Vaikkakin välillä permannolta asti kantautuvat yskän puuskat peittivät alleen näppärän dialogin valkokankaalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti