Rough and touching breathtakers

It has been again six days of documentaries in Helsinki. Docpoint is an annual documentary film festival in the city. I don't know how this happened, but this year I saw mainly heavy or even heavier documentaries. 

I truly recommend and insist that you watch these films - there's something all of us should be aware of. 
Camp 14
In the Shadow of the Sun
Which way home

Give yourself a Christmas present

Give yourself a Christmas present and go to see one of these (or both) films during the holidays, if you haven't already seen them. I was thinking earlier this year that it's going to be a bad film year: nothing really interesting or good hasn't been released. But I'm happy to be wrong, because in the end of the year there have been several good films to see. 

A Royal Affair

So far this film has been the only positive surpriser at Helsinki Internation Film Festival 2012. 

Wuthering Heights

You broke my heart, you killed me.

You Need To Go To See This

A Gift for your enemy

If you have an enemy and you want to remember him or her somehow (oh, it is even better, if the enemy is he), buy him a ticket to go to see this film: New Years Eve. The worst crap on Earth. 

Daydreaming with the fairytale

Tästä päivästä lähtien suosittelen pientä pakoa todellisuudesta kaikille (naisille). Tänään ensi-illan saa aikuisten satu Avain Italiaan. 


Elokuva ei ole kyynikoille, eikä maskuliinisille ja itsestään epävarmoille miehille (romantikkomiehet, come along). Kaunis satu upeissa maisemissa, pieni pako todellisuudesta. Juuri se, mitä tässä harmaudessa kaipaa. 


Juomasuositus: lämmin kaakao. 
Ruokasuositus: cup cakeit ja vaahtokarkit. 
Seurasuositus: ystävätär, tytär, kummitäti tai äiti

The Italian Key

Kun tämä talven harmaus väsyttää ja ankeuttaa, suosittelen pientä satutuokiota. Niin, aikuiset voivat hypätä satumaailmaan ihan yhtä hyvin kuin lapsetkin. Pian Suomessa elokuvateattereissa (16.12.) alkaa pyöriä romanttinen, häkellyttävän kaunis aikuisten satu Avain Italiaan. 

Ohjaaja Rosa Karo luonnehtii elokuvaa kokojyvähattaraksi; makeaa ja kaunista päältä, syvempiä merkityksiä alla. Tämä elokuva toimii meille, jotka olemme kasvaneet Disneyn piirrettyjä rakkauselokuvia katsoen (Kaunotar & Kulkuri, Pieni Merenneito, Kaunotar & Hirviö) ja jotka kenties edelleen odottavat sitä Prince Charmingia. 

Les petits mouchoirs

Abstract way to see life

'

Kävin eilen katsomassa Elias Koskimiehen leffan Likainen Pommi. Elokuvalla oli hetkensä, mutta kovin montaa tähteä ei taida minulta irrota. 

Erittäin virkistävää, että tällainen elokuva on tehty ja että sitä pyöritetään Tennarissa isoimmassa salissa (tosin se sali oli tyhjä). Elokuvassa oli paljon mihin samaistua: musiikki- ja tv-business eivät taida kovinkaan erota toisistaan. Kuitenkin koko leffan ajan odotin, koska Mirccu lopettaa sen saatana kuiskailun, voisiko se PD jäädä vaikka sen Cheerion alle. Ihanan absurdi kokemus koko leffa, suosittelen. Älä mene sinne pipokireällä, äläkä odota liikaa. 

What could be more irritating?

Istuin eilisen päivän leffassa: Essential Killing, This is not a film ja Backyard. Kaikki katsomisen arvoisia (vaikkakin vähän torkuin tuon keskimmäisen aikana). Leffateatterikäyttäytyminen tai ylipäätään käytöstavat tuntuvat olevan mysteeri joillekin vai mitä olette mieltä tästä:
1) mölise ja supattele leffan aikana kavereillesi
2) potki selkänojaa vähän väliä niin, että koko rivi hytkyy (äläkä missään nimessä lopeta toimintaa, vaikka pyydettäisiin)
3) lähde pois teatterista juuri, kun lopputekstit ilmestyvät valkokankaalle ja pieraise märkäpieru lähtiessäsi. 


Terveisin, 
Kukkahattutäti

I love you Aki Kaurismäki

You should take this book and read it

Saatan erittäin vakavasti toistaa itseäni, mutta lue tämä kirja: Ole luonani aina (Never Let Me Go, Kazuo Ishiguro, 2005). Sain kirjan siskoltani joululahjaksi - kirja jätti ison jäljen.

Juuri äsken poljin takaisin kotiin leffateatterista, jossa näin kirjaan perustuvan elokuvan. Voit myös käydä katsomassa elokuvan. Suosittelen sitäkin.

Today is The Big Day

Yesterday and all my troubles seemed so far away

Kuinka onnellinen olenkaan, että Helsingissä järjestetään dokumenttielokuvafestivaaleja. Ihanaa ja niin tervetullutta vaihtelua finnkinomonopoliin että. Eilen kävimme katsomassa taas pari elokuvaa ja niiden välissä ystävän luona lorvimassa. Syötiin järjettömät annokset pestopastaa, juotiin vihreää teetä ja vaan olimme. Ihanaa. 

Kiitos muru.

Les amours imaginaires // Kangastuksia

Xavier Dolan on yli-ihminen. Tämä kanadainen kundikundinen on sitten iltapuhteenaan vääntänyt pari Cannesissakin noteerattua elokuvaa. Tyyppi ei pelkästään ole ohjannut näitä vaan myös leikannut, tuottanut, puvustanut ja vastannut visusta ylipäätään. Ai niin, ja hän näyttelee yhtä pääosaa.

Melkoista kateellisuutta tuollainen herättää - varsinkin, kun leffa ei ollut edes paska. Välillä tosin vähän pitkähkö, mutta sellaista visuaalista onnentunnetta ja kaunista, kaunista, että suosittelen. Kovasti.

Xavier is a king!

Finnish films you should see now, if you haven't already

Ihan hiljattain kävin katsomassa nämä kaksi elokuvaa ja erityisesti ihastuin Rare Exportsiin. Yksi melkein koko leffan pilannut kohtaus tosin sai hiukan haukkomaan henkeäni, mutta todella mahtava elokuva. 


Harjunpää ja pahan pappi kuuluu genreen, joka ei ole itselleni se omin (nytkin katsoin suurimman osan elokuvasta huivin ja sormien takaa). Kuitenkin tuo elokuva yllätti kaikessa järkyttävyydessään hyvällä. Myötähäpeä oli tunne, jota tällä kertaa ei esiintynyt osaltani leffateatterissa. 


Two Finnish films, which I'm happy about. At least Rare Exports will be in the cinemas around the world - go and check it! 

Finnkino webpage - pas bien.

Finnkinon uudet nettisivut ovat kamalat. Epäloogiset, hankalat ja käyttömukavuus -100. Finnkinolle vinkiksi, että tieto pitäisi löytyä helposti ja nopeasti, sitä ei pidä piilottaa sinne sivuille. Paitsi, jos tiedon löytämisestä saisi palkinnon. :) 

Love me anarchy

On taas se aika vuodesta, kun sielunsa voi hukuttaa elokuviin. Sellaisiin, kuviin, joissa voisi viipyillä pidempään kuin ne pari tuntia viileässä elokuvateatterissa. Pehmeitä, harkittuja kuvia. Oikeassa kohdassa vähän epätarkkaa ja rosoista. Kerronta jättää aikaa ja mahdollisuuden omille oivalluksille. Kaunista niin sisäisesti kuin ulkoisesti.

Eilen kävimme katsomassa yhden suosikki elokuvistani (Nói Albínói) ohjanneen Dakur Kárin uutuus elokuvan Hyvä sydän (The Good Heart). Tämä oli juuri sellainen elokuva, joka karuudessaan oli kaunis. Tarina sinänsä melko ennalta arvattava, mutta ei sillä niin väliä, kun kokonaisuus pysyi hyvin kasassa.

Ja se karuus, ihan samanlainen kuin Islannissa, Westfjordseilla. Siellä seisot ihan yksin jäätävässä tuulessa - paitsi, jos sinulla on kaveri. Silloin seisotte kaverin kanssa jäätävässä tuulessa.

Photo:The Good Heart promo

Single man

Kaunis, kaunis, kaunis. Kaunis! Upea! 


Leffasta lähdettyäni ihmettelin, että olipas lyhyt elokuva, ei varmaan enempää kuin tunnin. Ei, ei se ollut lyhyt, se oli ihan normaali 1 tunti 40 minuuttia, mutta se oli niin hieno, että aika katosi. Helsingissä tuota kaunetta voi ihastella vielä Kino Engelissä.