Putkiremontti alkaa kuuden päivän kuluttua. Hermot alkavat olla jo mukavan pingottuneet, eivät ihan vielä ole napsahtaneet poikki, mutta lähellä on. Tähän remontin muotoon liittyy hyvin paljon asioita, joita en ymmärrä.
1) En ymmärrä sitä, että asunnon omistajalta viedään loppujen lopuksi oikeus ja sananvalta omaan kotiin ("Se rättipatteri on otettava, ei vaihtoehtoa").
2) Urakoitsijan ei tarvitse noudattaa aikatauluja, mutta asettaa asukkaalle järjettömiä deadlineja ("Huomisen jälkeen tähän ei enää saa tehdä muutoksia, vaikket ole edes nähnyt tarjottavaa tavaraa.")
3) Jos ei ole rakennusalan ammattilainen tai omaa kätyriä taloyhtiön hallituksessa, kukaan ei kerro mitä asunnosasi tapahtuu. Vaikka kysymyksiä esität, ei ole taattu, että vastausta saat. Pahimmassa tapauksessa (meidän tapauksessa) edes piirrustukset ja suunnitelmat tehnyt arkkitehti ei voi olla varma, mitä asunnossamme tapahtuu. Juju on siinä, että kukaan ei ole käynyt tässä asunnossa paikan päällä katsomassa, mitä täällä on. Eikä piirrustuksissa ole huomioitu vanhan talon poikkeavia rakenteita.
En suosittele tätä kenellekään. Unelma ihanasta, uudesta, talon hengen mukaisesta ja persoonallisesta kylppäristä on jo haudattu. Samaa bulkkia tulee jokaiseen asuntoon (paitsi, jos olet varakas - sillä reilulla 800 euron neliöhinnalla ei saa kuin saatanallisen remonttilainan). Jos haluaa mitään muutoksia, jok'ikinen risaus maksaa ylimääräistä. Tonnit vain vilistävät silmissä, kun haaveita hahmottelee paperille. Surullista on se, että rakennusalan ammattilaiset muualla Suomessa pyörittelevät vain päätään näille Helsingin hinnoille. Järjetöntä. Mallikylppärin työn jäljen nähneenä, hyytää ajatus siitä, millaista jälkeä omassa kylppärissä tehdään.
Kysynpä vain, onko tämä koko putkiremonttihelvetti suomalaisten täydellistä kusetusta?
